🎬 Kunniaosoitus elokuvalle Christine
Part 6 – A Tribute
Jari avasi oven ja viittoi Veijon sisään.
“Tuuhan nyt. Mennään sisälle ja puhutaan Christinestä.”
Veijo astui eteiseen, riisui takkinsa ja katsoi ympärilleen. Ilmassa oli jotain tuttua – vanhan talon hiljaisuutta, kahvin tuoksua ja sellaista rauhaa, jota syntyy vain, kun tietää tulevansa puhumaan jostain tärkeästä.
“Haluatko kahvia?” Jari kysyi.
“Joo. Haluan,” Veijo vastasi heti.
Jari laittoi kahvin tippumaan. Keittiössä kuului tuttu porina, ja hetken kumpikaan ei sanonut mitään. He tiesivät molemmat, mistä oli tarkoitus puhua.
“Christine,” Jari sanoi lopulta hiljaa.
Veijo nyökkäsi.
“Se ei ole vain auto,” Veijo sanoi. “Ei se ole koskaan ollut.”
Jari istui pöydän ääreen ja katsoi ikkunasta ulos, kuin näkisi mielessään jonkin toisen ajan.
“Kun Christine alkaa, se tuntuu heti erilaiselta. Vuosi 1957. Punainen Plymouth Fury syntyy tehtaalla. Ja jo silloin… jotain on vialla.”
Veijo nojautui tuoliinsa.
“Muistatko sen hetken, kun työntekijä jää oven väliin? Ja toinen saa sydänkohtauksen? Auto ei ole vielä edes kadulla – ja se tappaa jo.”
Jari nyökkäsi.
“Se kertoo kaiken. Christine ei synny pahaksi vahingossa. Se on sitä alusta asti.”
He joivat kahvia hetken hiljaa.
“Sitten siirrytään 70-luvulle,” Jari jatkoi. “Arnie Cunningham. Hiljainen, epävarma, jatkuvasti muiden varjossa.”
“Ja Dennis,” Veijo lisäsi. “Täysin vastakohta. Itsevarma, suosittu, mutta silti lojaali ystävä.”
“Ja Leigh,” Jari sanoi. “Joka näkee heti, että Christine ei ole vain vanha auto.”
Jari jatkoi kertomista – miten Arnie löytää Christinen romuna, miten hän rakastuu siihen, miten auto alkaa muuttua… ja samalla Arnie muuttuu.
“Se on yksi elokuvahistorian hienoimmista asioista,” Jari sanoi. “Auto ei vain tapa ihmisiä. Se muuttaa omistajansa.”
Veijo nyökkäsi hitaasti.
“Arniesta tulee joku toinen. Hänen ryhtinsä muuttuu. Äänensä muuttuu. Katse muuttuu.”
“Christine syö hänet,” Jari sanoi. “Mutta tekee sen hitaasti. Kuin rakastaja, joka ei päästä irti.”
He puhuivat kohtauksista, jotka olivat jääneet mieleen:
– auton itsensä korjaaminen
– liekehtivä takaa-ajo pimeällä tiellä
– rock’n’roll, joka soi aina, kun Christine lähestyy
– pelko, joka ei tule säikähdyksistä vaan väistämättömyydestä
“Christine ei juokse,” Veijo sanoi. “Se tulee. Aina.”
Jari hymyili pienesti.
“Ja John Carpenterin musiikki. Yksinkertainen. Kylmä. Täydellinen.”
He puhuivat näyttelijöistä – siitä, miten Keith Gordon teki Arniesta uskottavan, miten John Stockwell toi Dennikseen inhimillisyyttä ja miten Alexandra Paul toi Leighiin rohkeutta.
“Tämä on kunnianosoitus heille kaikille,” Jari sanoi. “Ilman heitä Christine ei olisi Christine.”
Veijo katsoi kahvikuppiaan.
“Ja siksi tämä tarina jatkuu,” hän sanoi. “Ei kopiona. Vaan muistona.”
Jari nyökkäsi.
“Niin. Christine elää niin kauan kuin joku muistaa sen.”
Hetken oli täysin hiljaista.
Sitten jossain kaukana tuntui, kuin radio olisi napsahtanut päälle.
Rock’n’roll soi hiljaa.