Jari heräsi yöllä siihen, että huone oli oudon hiljainen. Kello seinällä oli pysähtynyt. Hän nousi sängystä ja astui varovasti olohuoneeseen. Televisio oli päällä, vaikka hän ei muistanut jättäneensä sitä päälle. Ruutu oli pelkkää kohinaa, mutta sen keskelle alkoi muodostua hahmo.
Veijo soitti juuri silloin. “Näin unta… Tai ehkä se ei ollut unta. Meidän täytyy tavata heti.” Jari nyökkäsi itsekseen ja puki nopeasti.
Ulkona oli sumuista. Kadut olivat autiot. Kun Jari ajoi Veijon luo, hän huomasi tien vieressä hahmon, joka katosi, kun hän katsoi suoraan siihen.
“Tämä ei ole ohi,” Veijo sanoi, kun Jari saapui. “Meidän on löydettävä se, mikä jäi kesken.”
He palasivat paikkaan, jossa aikasilmukka oli alkanut. Portti oli yhä siellä, mutta nyt sen ympärillä leijui varjoja. Yksi varjoista puhui:
“Ette voi muuttaa mennyttä ilman seurauksia.”
Jari ja Veijo astuivat portista. He päätyivät maailmaan, joka oli kuin heidän omansa, mutta pienet yksityiskohdat olivat väärin. Kelloja ei ollut missään. Ihmiset katsoivat heitä kuin tuntemattomia.
“Meidän on löydettävä se kirja.” Veijo muistutti. Kirja, jossa Varjokirjuri oli vanginnut heidät.
He löysivät kirjan vanhasta kirjastosta, mutta kun Jari avasi sen, hänen nimensä oli jo kirjoitettu. Veijo käänsi viimeisen sivun ja näki oman nimensä. Mutta viimeinen rivi oli tyhjä.
“Meillä on mahdollisuus,” Veijo kuiskasi.
“Mutta kuka meistä uhraa itsensä?” Jari kysyi.
Ääni varjoista vastasi: “Aika valitsee puolestanne.”
Huone alkoi täyttyä sumulla. Kun se hälveni, Jari seisoi yksin. Hän katsoi kirjaa: Veijon nimi oli poissa.
“Ei!” Jari huusi. Mutta silloin Veijo ilmestyi television ruudulle. “Minä jäin, mutta sinä voit jatkaa.”
Jari sulki silmänsä ja kuuli Veijon äänen vielä kerran: “Muista, että tarina ei koskaan pääty.”
Huone pimeni, ja kun Jari avasi silmänsä, hän oli takaisin omassa sängyssään.
Mutta nyt hän tiesi, että kaikki oli vasta alussa.