Aeltharin legenda
Aeltharin legenda
Aelthar on nimi, joka kuiskaillaan vain varjoissa. Hän on mystinen hahmo, jonka olemassaoloa ei voi täysin todistaa – mutta hänen vaikutuksensa tuntuu kaikkialla. Häntä kutsutaan monilla nimillä: Unien vaeltaja, Varjojen prinssi, Kahden maailman katsoja. Mutta vain harvat tietävät totuuden Aeltharista.
Aeltharin alkuperä
Kauan sitten, ennen kuin aika oli saanut muotonsa, Aelthar oli ihminen – kuningaskunnan neuvonantaja, jolla oli synnynnäinen kyky nähdä kahden maailman rajojen yli. Hän pystyi astumaan ihmisten maailman ja sen toisella puolella olevan Varjojen valtakunnan välillä. Hän ei ollut velho, ei ennustaja, vaan jotain muuta – hän oli kulkija, sielu, joka ei kuulunut kokonaan kumpaankaan maailmaan.
Kuningas pelkäsi Aeltharia. Hän ei ymmärtänyt tämän voimia, eikä Aelthar halunnut paljastaa niitä liikaa. Mutta eräänä yönä, kuningaskunnan viholliset hyökkäsivät, ja Aelthar käytti kykyjään auttaakseen kansaansa – mutta maksoi siitä hirvittävän hinnan. Hänet tuomittiin ikuiseksi vaeltajaksi, sidotuksi kahden maailman väliin. Hänen ruumiinsa hajosi varjoihin, mutta hänen tietoisuutensa jäi elämään.
Aeltharin voimat
Aelthar ei ole kuollut – mutta ei myöskään täysin elossa. Hän liikkuu varjoissa, ilmestyy niille, jotka ovat menettäneet toivonsa, ja kuiskaa heille salaisuuksia, jotka voivat joko pelastaa tai tuhota heidät. Hänellä on valta muovata unia, vääristää todellisuutta ja johdattaa ihmisiä joko valoon tai pimeyteen.
Sanotaan, että jos lausuu hänen nimensä kolmen kerran peilin edessä kynttilänvalossa, hän saattaa ilmestyä – mutta hän ei tule ilman syytä. Hän ei ole demoni eikä enkeli, vaan jotain siltä väliltä. Hän kysyy sinulta vain yhden kysymyksen:
”Mitä sinä todella haluat?”
Jos vastaat väärin, saatat kadota Varjojen valtakuntaan, eikä sinua löydetä koskaan.
Aeltharin kohtalo
Jotkut uskovat, että Aelthar etsii keinoa vapautua kirouksestaan. Hän etsii avainta, joka voisi sitoa hänet jälleen fyysiseen maailmaan. Mutta onko se hyvä vai paha asia? Kukaan ei tiedä.
Mutta joskus, myrskyisinä öinä, kun kuu piiloutuu pilvien taakse ja tuuli kuiskailee vanhoja tarinoita…
…jos kuuntelet tarkasti, saatat kuulla hiljaisen äänen varjoista.
”Minä etsin sinua.”
Aeltharin legenda on synkkä ja mystinen tarina, joka kertoo voimakkaasta mutta traagisesta perheestä. Aeltharin äiti, kuningatar Sylmara, oli tunnettu sekä kauneudestaan että armottomuudestaan. Hän hallitsi valtakuntaansa rautaisella otteella ja teki päätöksiä, joita monet pitivät julmina mutta välttämättöminä.
Kerrotaan, että Sylmara sai ennustuksen, jonka mukaan hänen poikansa Aelthar joko nostaisi valtakunnan loistoon tai tuhoaisi sen. Peläten pahinta hän päätti tehdä kauhean uhrauksen. Salaisessa rituaalissa, tähtien valaisemassa temppelissä, hän uhrasi poikansa sielun ja kahlitsi sen mystiseen Jariin – olentoon, joka ei ollut elävä mutta ei kuollutkaan. Jari oli muinainen olento, unohdettujen varjojen vartija, joka sitoi Aeltharin kohtalon itseensä.
Aelthar kasvoi tietämättömänä totuudesta, mutta hänen sisällään kyti outo voima, jota hän ei voinut hallita. Unissa hän kuuli ääniä, jotka kutsuivat häntä Varjokirjurin nimeen. Lopulta hän sai tietää äitinsä teosta ja päätti kohdata kohtalonsa. Matkallaan hän kohtasi olentoja, jotka yrittivät pysäyttää hänet, mutta myös liittolaisia, jotka uskoivat hänen voivan murtaa kirouksen.
Kysymys kuuluu: onnistuuko Aelthar vapauttamaan itsensä Jarin otteesta, vai onko hänen kohtalonsa jo sinetöity? Ja ennen kaikkea – miksi Sylmara todella teki sen, mitä teki? Oliko kyse rakkaudesta, pelosta vai jostain vielä kauhistuttavammasta?
Varjokirjurin kuvaus
Varjokirjuri on ikivanha, lähes unohdettu hahmo, jonka nimi kuiskitaan vain varjoissa ja hylättyjen raunioiden pimeydessä. Häntä ei voi nähdä tavallisella silmällä, sillä hän elää siellä, missä valo ei koskaan täysin tavoita—varjojen syvimmissä sopukoissa, unohduksen rajamailla.
Varjokirjurilla ei ole yhtä kiinteää muotoa, vaan hänen hahmonsa muuttuu tarkkailijan mukaan. Joillekin hän näyttäytyy pitkäksi, laihoiksi varjoksi, jonka silmät hohtavat kalpeina kuin kuolleet tähdet. Toisille hän on pelkkä musta usva, joka liikkuu ja kietoutuu ympäristönsä mukaan. Mutta ne, jotka ovat todella nähneet hänet, kertovat käärivistä, pitkäkyntisistä käsistä, jotka pitelevät kirjaa, jonka sivut eivät koskaan lopu.
Varjokirjurin kirja on hänen todellinen voimansa lähde. Se ei ole tavallinen teos, vaan kudottu unohdettujen kohtaloiden säikeistä. Jokainen nimi, joka siihen kirjoitetaan, sidotaan varjoihin, kadottaen osan itsestään tuntemattomaan. Mutta kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu niille, joiden nimi on kirjassa alusta loppuun saakka. Jotkut sanovat, että he lakkaavat olemasta, toiset uskovat heidän elävän ikuisesti pimeyden syövereissä.
Varjokirjuri ei ole hyvä eikä paha—hän on tarinan jatkaja, kohtaloiden kirjaaja, ajan ulkopuolella elävä olento, jonka tehtävä on säilyttää se, mikä muuten katoaisi. Hän ei jahtaa ketään, mutta jos hänet kutsutaan tai hänen kirjaansa kosketaan, hän ilmestyy, ja silloin ei ole enää paluuta entiseen.
On sanottu, että vain yksi asia voi estää Varjokirjurin työn: nimen pyyhkiminen hänen kirjastaan. Mutta kuka uskaltaa yrittää? Ja mitä tapahtuu, jos pyyhit väärän nimen?